Hutsula

Michal Witkowskin esikoisromaaniin perustuvassa "Hutsulassa" homokuva on raadollisempi kuin mitä yleensä näyttämöllä on nähty. Sen henkilöt, kuolleet ja elävät, kertovat riehakkaat ja estottomat tarinansa.

 

  

”Kaiken ympärillä huokuu rappio ja kuolema.”

Patricia ja Lucrecia, kaksi keski-ikäistä puolalaista "tätihomoa", muistelevat vanhoja hyviä aikoja. Aikoja, jolloin Puola oli kommunismin alla ja (vessa)alakulttuuri ja häpeilemätön miesten metsästys oli elämässä parasta. Itse asiassa koko elämä oli omistettu "jullien", väkivaltaisten miehisten heteromiesten, iskemiselle. Rakkaus oli seksiä ja rajatonta, likaista hauskanpitoa. Kommunismin aikana kaikki oli paremmin. Miesseuraakin sai helpommin, olihan olemassa seksinnälkäiset puna-armeijan sotilaat.

Silloin kun Michal Witkovskin Hutsula-teos julkaistiin suomeksi, päätimme, että vielä jonain päivänä HGT tekee tästä teoksesta näytelmän. Ja sitten oltiin menossa kohti Hutsulaa! Hutsula sai ensi-iltansa 19.4.2018 ravintola Herculeksessa.

Demokratia muutti kaiken. Homotkaan eivät ole enää kuin ennen. Nyt on HIV, pridemarsseja ja kaiken maailman oikeuksia. Onko homoseksuaalisuuskin alkanut siirtyä yhteiskunnan kontrollin piiriin? Kaikki on muuttunut. Paavikaan ei ole enää puolalainen. Maailma muuttuu, mutta kaikki eivät halua muuttua se mukana.

Vanha ja uusi Puola törmäävät. Demokratiasta huolimatta rakkautta ei löydy. Yksi ei ole koskaan tyytyväinen, toinen elää kuvitteellisessa tv-maailmassa Dynastian Alexiksena ja kolmas iskee miehiä minkä kerkeää, traagiseen loppuunsa asti. Mutta onneksi on Hutsulan lomasaari – rakkauden saari. Se on viimeinen paikka, jossa voi olla oma itsensä. Demokratia ei ole vielä tuhonnut unelmia. Viimeisen kerran mennään viettämään "lomaa elämästä" ainoaan paikkaan jossa se on mahdollista.

Hutsulan ”hakkaustarinat” ovat elämänmakuisia ja rujonkauniita – suvaitsevuuden ja vapauden puolesta. Vanhat kohtauspaikat rakennetaan pikkuhiljaa täyteen, eikä jo lihaville, vanhoille siskoille enää ole paikkaa maailmassa. He eivät ole trendihomoja vaan vanhoja. Siskoille kansantasavallan aikainen Puola oli mahdollisuus. Silloin riitti seksinnälkäisiä sotilaita ja elämä oli pysähdyksen tilassa. Yhteisössä, jossa oli omat tapansa ja sääntönsä.

Siskojen elämä on täynnä salaisuuksia, väkivaltaa ja himoa.

Hutsula on edelleen ajankohtainen. Ehkä ajankohtaisempi kuin uskommekaan. Vanhan ajan kaipuu, ne jännittävät, menneet, romantisoidut vuosikymmenet, jolloin tehtiin kaikkea jännää – oli se sitten laillista tai ei, väijyy mielissämme. Nyt meillä täällä lännessä on demokratia vedetty lähes äärimmilleen. Demokratiaa on jopa niin paljon, että siitä tahdotaan äänestää – tai jättää äänestämättä. Kyseenalaistaa ja rajoittaa. Näin myös Puolassa, Suomessa ja Hutsulassa.

 

HUTSULA – Rakkauden saari 

  • Ohjaus: Minna Kivelä
  • Ruotsinkielisen dramatisoinnin (Lucas Svensson, Göteborgin kaupunginteatteri) käännös: Ari Murto
  • Musiikki ja äänimaailma: Salla Markkanen
  • Valosuunnittelu: Ville Virtanen
  • Lavastus: Artturi Nokelainen
  • Koreografi: Veli Toppinen
  • Tuottaja ja apulaisohjaaja: Mikko Autio

Näytelmä perustuu Michal Witkowskin romaaniin LUBIEWO. Kirja on käännetty yli viidelletoista kielelle, myös suomeksi.

Ensi-ilta 19.4.2018.